Tänään taas kunnon salirääkki pitkilleen. Edellisestä kerrasta kerkisikin hurahtaa pitkä tovi, edellinen kerta oli viime perjantai ja nyt eletään jo tiistai illassa. Menin salille yksin ja sain keskityttyä kunnolla treeniin, pistin painoja enemmän ja tein lisälaitteita korvaamaan pitkän tauon, rangaistus piti keksiä. Vaan virkisti ja teki niin hyvää, nyt virtaa olisi kuin pienessä kylässä, vaikka kello lähenee puolta yötä.
Salilla kokonaisuudessaan meni noin tunti ja sillä välin maa oli peittynyt valkeaan peittoon. Vaan pelotti ajella, auto kun ei ihan täysin kunnossa ole ja 8km ennen kotia auto päätti alkaa nykimään. Pieni kirosana tulva pääsi suustani ja viimeisin niitti oli 2km ennen koti pihaa SUPI! Niin nätisti jolkotteli melkein auton alle. Se tilanne oli karmaiseva; katsoin että oikealta meinaa kissa tielle tulla, lähempänä huomaan sen hyppäävän tielle, se karmaiseva hetki kun ”kissa” kääntää päätään ja tulee valokeilaan, ensimmäinen ajatus olikin sitten että SAAKELI PESUKARHU 😀 ei ihan ollu, mutta kuitenkin, jarrut pohjaan painaen sitten väistän otusta ja hups, olen poikittain tiellä. Parin vuoden takainen muisto kun yksi tommonen supi jäi autoni alle tulee mieleen. Loppumatka menikin tutistessa ja itkua pidellen. Huh, onneksi tilanne on nyt ohi, kuuma kaakao ja kynttilät. 🙂